27.9.2009

Ensimmäinen on aina jännittävin..

Juu, tästä se nyt sitten lähtee ja ihan fiilispohjalta mennään.. :)

Idea tähän taisi lähteä tänään päivällä pilkkoessani omenoita pakkaseen. Jotenkin tuntuu nykyisin, että melkein jokaisella "interaktiivisella" tutulla on oma blogi tai ainakin vähintäänkin Facebook-tili. Mielenkiintoisia ilmiöitä kieltämättä molemmat. Jopa isälläni on FB-tili ja paljon kavereita siellä, hän onkin aina ollut sellainen "tietokonenörtti". Sieltä se varmaan meikäläisellekin on siirtynyt aikoinaan, kun sain ensimmäisen Atarin 9-vuotiaana. Kovasti kirjoittelin silloin tarinoita ja pelailin pelejä. Legendaariset Pacman ja Tetris oli ihan ylivetoja. Myöhemmin isi osti (itselleen) Nintendon ja silloin vasta pelattiinkin ja joskus jopa koko perheen voimin. Nykyisin naputtelen konetta töissä ensin 8h, sitten vielä parhaassa tapauksessa koulussa illalla 4h ja päälle sopivasti pari tuntia kotona. Huh, jos joku on tietsikkanörtti, niin se taitaapi olla kyllä allekirjoittanut..

Nyt Nadyalle (toinen kattimattini) tuli äkillinen halipula ja se änkesi syliin tähän koneen ja meikäläisen väliin. Kohta puutuu kyllä jalka.. No näinhän se yleensä menee. Jos istahdan alas ja pysyn hetkenkin paikallani, todennäköisesti jompi kumpi kissoista on änkeämässä syliin. On ne niin kultaisia omia mussukoita, vaikka välillä kyllä tuntuu, että hermot menee, kun sohva on raadeltu, olkkarin matto kynitty ja hiekkaa levitelty laatikosta joka nurkkaan. Pisteenä i:n päälle tytöt on keksineet tänä kesänä, että takapihan oven tiivisteet on tosi maukkaita. Hahaa, laitoin tabascoa tiivisteiden nurkkiin ja nyt ne on jätetty toistaiseksi rauhaan. Ei se kyllä ole kovin nätin näköistä: punertavat läntit valkoisessa tiivisteessä, mutta onpahan pysyneet nyt sentään paikoillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti